Vaan miksi takapihalla on Abraham Lincoln?

Tämä syksy on jotenkin omituinen vapaa-ajan määrän suhteen. Opiskeluaikana yliopistolta saatuja laskuharjoituksia tuli tehtyä 6 iltaa viikossa. Valmistumisen jälkeen 'laskarit' vähenevät lähes nollaan. Nyt tarvisi ehkä keksiä jokin oikea harrastus. Vaan mikä sopisi tieteilijän iltapuuhaksi, mahdollisesti taide tai liikunta? No, ainakin on aikaa kirjoittaa kesän reissusta.

Matkakertomus Salzburgista siis jatkuu. Hostellia kohti kävellessämme huomasimme sattumalta erään talon seinässä C. Dopplerin muistolaatan. Doppler oli 1800-luvun alkupuolella elänyt itävaltalainen fyysikko, joka tunnetaan parhaiten, noh, Dopplerin ilmiön selittämisestä. Tähtitieteilijä törmää Dopplerin ilmiöön usein tähtien valon punasiirtymässä. Arkielämässä Dopplerin ilmiö selittää esimerkiksi sen, miksi lähestyvän ja etääntyvän ambulanssin sireeni kuulostaa erilaiselta.

Tässä asui Doppler. Jo toinen sattumalta löytynyt muinaisen tutkijan kotitalo tällä matkalla.

Majapaikkamme Muffin-hostelli toimi ilmeisesti talvisin opiskelija-asuntolana, ja paikkaa pyörittivätkin edellisen vuoden vaihto-oppilaat.  Äänimaisemaa hostellialueella hallitsivat miamilaisten oopperanopiskelijoiden lauluharjoitukset.

Jo toinen hostelli jossa avaimenperä onkin jyrsijä.

Hostelliin kuului myös valtava, puistomainen sisäpiha.

Näkymä ikkunastamme takapihalle. Emme taida enää olla ihan Salzburgin keskustassa.

 Muffinissa tuli tutustuttua tuntemattomiin ihmisiin huomattavan paljon: kahden päivän kuluessa juttelimme mm. norjalaisen matemaatikon, puolalaisen riippuliitelevän meteorologin, "vankkumattoman" kommunistibritin ja toisen sotahistoriaa metsästäneen viisikymppisen brittiopettajan kanssa. Monipuolista porukkaa liikkeellä siis. Iltamyöhään paikan "sala"kapakassa istuessamme pohdimme 5 kansallisuuden kesken kuinka hieno asia vapaa liikkuvuus Euroopan maiden välillä on. Jännänä faktana, kaikilla paikallaolijoilla oli täysin samanlainen eurooppalainen sairaanhoitokortti mukana.

Kerhohuoneen katon reikiä täyttivät sadat 4 cl:n snapsipullot (tyhjät). Selvästi opiskelijakapakka.

Hostellin puutarhan takanurkassa oleskeli harvinaisen yllättävä Abraham Lincolnin ratsastajapatsas. Paikat opiskelijahenkilökunta ei tiennyt patsaan tarinaa, vaan keräsi kävijöiltä ehdotuksia siitä, miten patsas on päätynyt salzburgilaiselle takapihalle.

Ihan aito Lincoln. Vaan mitä hän tekee täällä?

Viiden minuutin googlaus paljasti, että patsaan oli saanut lahjaksi 1960-luvun alussa Itävällan opetusministeri Amerikan-vierailullaan. Ministeri oli kuulemma niin ihastunut matkallaan näkemäänsä patsaaseen, että jenkkikollegat olivat lahjoittaneet hänelle täysikokoisen kopion. Jumitettuaan pitkään Italian tullissa Lincoln päätyi Salzburgin Opettajaopiston takapihalle, josta tuli myöhemmin opiskelija-asuntola.

Paikallista puutarhafaunaa.

Hmmm, long post is long ja kellokin lähestyy puoltayötä. Ehkä seuraavalla kerralla pääsen tarinassa Salzburgin linnalle asti.

Kuvia Salzburgista

Matkan aikana tuli otettua todella paljon kuvia, joten kasataanpa yksi lyhyempi postaus näiden ympärille.

Itävallan neljänneksi suurin kaupunki Salzburg sijaitsee vuoristomaisemissa noin 300 km Wienistä länteen, junalla matka taittuu parissa tunnissa. Itävaltalaiset junat olivat muuten koko loman parhaita: vaunut ovat keskimäärin uusia, wifi toimi ilmaiseksi (lähes aina), ja kahvikärry kierteli käytävillä koko matkan ajan.

Alpit näkyvät hyvin kaupungin keskustasta. Kuvan huippu on lähialueen korkein, lähes 2000 m merenpinnasta.

Salzburg ei ole kovin suurikokoinen kaupunki, asukkaitakin on vähemmän kuin esimerkiksi Turussa. Kaupungilla kierrellessä suurin osa vastaantulijoista onkin turisteja, joita houkuttelee paikalle etenkin Mozartin synnyinkoti ja Sound of Music -elokuvan kuvauspaikat. Musikaalin ystäville on tarjolla lukuisia teemakiertoajeluita ympäri kaupunkia.

Mozartin synnyintalo on melkoinen turistirysä. Paikka löytyi sattumalta.

 

 

Yksi Sound of Music -elokuvan kuvaspaikoista. Salzburgin linna näkyy taustalla.

Salzach-joki ja kivinen vuorenharjanne jakavat kaupungin kolmeen osaan. Vanha kaupunki sijaitsee näiden välissä, ja uudempia rakennuksia löytyy sen kummaltakin puolelta. Lisäksi kaupungin alueella on muutama satametrinen kukkula. Rautatieasema sijaisi "tois pual jokkee", ja tämänkertainen hostellimme vuorenharjanteen toisella puolella, joten kävelymatkaan upposi yhden minieksymisen jälkeen hiukan alle tunti. Talojen arkkitehtuuri alkoi jo muistuttaa saksalaista, mikä lienee luonnollista sillä Saksan rajalle on Salzburgista alle puolen tunnin ajomatka.

Jotkin talot olivat kuin suoraan postikorttimaisemista.

Hostellia kohti kävelessämme bongasimme matkamme ensimmäisen viinipellon. Viininviljely on (suomalaiselle oluenjuojalle yllättäen) yleistä Itävallassa ja Etelä-Saksassa. Monet näkemämme viinitarhat sijaitsivat erittäin jyrkkien mäkien rinteillä. Suurimmat tarhat taas olivat monen kilometrin pituisia. Montakohan metriä viiniköynnöksiä tarvitaan tuottamaan yksi Riesling-pullo?

Viiniköynnöksiä. Mäen hurja jyrkkyys ei oikein tule ilmi kuvasta.

Herra Boltzmannin hautakivi

Keski-Euroopan matkan päivitykset jatkuvat syksyisestä Helsingistä käsin.

Wienin turistinähtävyyksien jälkeen alakulttuuri on paikallaan. Täten suunnistimme aikaisin aamulla kohti kaupungin vanhaa hautausmaata (Zentralfriedhof) nähdäksemme kuuluisuuksien viimeisiä leposijoja.

Matkalla vastaan tuli Hundertwasserhaus, joka oli ennen jätteenpolttolaitos.

 

 

Hautausmaa sijaitsi noin puolen tunnin lähijunamatkan päässä kaupungin keskustasta. Sisäänpääsyä vaikeutti olematon opastus asemalta, minkä vuoksi pääsimme harrastamaan 1.5 km aamuliikuntaa. Kummallisena yksityskohtana mainittakoon, että ympäröivä kaupunki on kasvanut vanhan hautausmaan rajojen sisälle. Tämän vuoksi esimerkiksi paikallisten ravintoloiden pihasta voi löytää hautamuistomerkkejä tai valtavia uskonnollisia patsaita.

Tämä patsas oli siis erään ravintolan pihalla. Suomessa paikkana olisi Tuomiokirkon katto.

Itse hautausmaa on kooltaan valtavan suunnikkaan muotoinen, koko alueen pinta-ala on yli neliökilometrin. Osa haudoista on satoja vuosia vanhoja, mutta myös varattuja tyhjiä sukuhautapaikkoja löytyy. Paikallinen Hietaniemen hautausmaa siis. Alue on jaettu neliöihin vainajien uskontokunnan mukaan. Kymmenien kristinuskon suuntausten lisäksi paikalta löytyy paikka muslimeille, hinduille, buddhalaisille, juutalaisille, mormoneille sekä tunnustuksettomille henkilöille. Alueiden välillä ei ole ollenkaan aitoja (toisin kuin Suomen Hietaniemessä), yhtälaillahan ihmisiä kaikki ovat olleet. Vanhat hautamonomentit herättivät kunnioitusta, ihailua ja muutamassa tapauksessa jopa kauhunväreitä, sen verran kuumottavia olivat.

Katuva munkki, vai Lord of the Ringsin Sormusaave?

Hautausmaan suosituin vierailukohde on varmasti muusikoiden hautapaikka. Muutaman kymmenen metrin kokoiselle alueelle on haudattu noin kymmenen klassisen musiikin mestaria. Tunnetuimmat heistä ovat Beethoven, Brahms, Salieri, Strauss sekä Schubert. Myös Mozart on haudattu aivan lähistölle, mutta Zentralfriedhofilla on hänelle omistettu pieni muistomerkki. Musiikin ystävät tuovat yhä edelleen kukkia mestarien haudoille.

Beethoven ja muistokukkia.

Brahms näytti keskittyneeltä - säveltäjä työssään?

Muusikoiden lisäksi vanhalta hautausmaalta löytyy ainakin yksi fyysikko. Ludwig Boltzmann oli 1800-luvun kuuluisimpia tutkijoita, ja varmasti maailman kaikkien aikojen 10 merkittävimmän fyysikon joukossa. Boltzmann kehitti voimakkaasti termodynamiikkaa ja tilastollista fysiikkaa, ja häntä pidetään entropia-käsitteen luojana. Entropiaa voi ajatella ikään kuin systeemin epäjärjestyksen mittana: järjestyksessä pinossa olevalla korttipakalla on vähemmän epäjärjestystä (entropiaa) kuin metsään satunnaisesti heitellyllä puoliksi maatuneella pakalla.

1800-luvun luonnontieteen suurimpia havaintoja oli, että ulkopuolelta suljetun systeemin entropia voi vain kasvaa. Tämä tarkoittaa, että ajan myötä kaikenlaisella epäjärjestyksellä on tapana yleistyä. Esimerkiksi kahvi jäähtyy kupissa, hajonnut kahvikuppi ei palaa itsestään ehjäksi ja ulos sateeseen jäänyt metalliesine ruostuu. Elävien olentojen kannalta tämä ”termodynamiikan toinen pääsääntö” erittäin vapaasti tulkittuna tarkoittaa, että nuorenkin on pakko vääjäämättä vanhentua.

Ludwig Boltzmannin hautakiveen onkin kaiverrettu entropian määritelmä:

S = k ln W. 

Määritelmä kuvaa entropian (merkitään S) suuruutta. W on tarkasteltavan systeemin mahdollisten olotilojen määrä, ln on lukiosta tuttu logaritmi (matemaattinen funktio) ja k eräs vakiokerroin (Boltzmannin vakio).

Minusta entropian valinta muistokirjoitukseksi on jollain tapaa sekä pysäyttävä ja kaikessa kolkkoudessaan kaunis ajatus: jokaisen ihmisen kohtalo on vääjäämättä ikääntyä, eikä kukaan meistä voi paeta lopullista maallista kohtaloaan ikuisesti.

Boltzmann ei itse menehtynyt vanhuuteen. Täytettyään 60 vuotta hän kärsi vakavasta masennuksesta ja kroonisesta hermo- ja aivosairaudesta, ja hänet löydettiinkin eräänä päivänä huoneestaan hirttäytyneenä. Ehkä juuri siksi Boltzmannien sukuhaudan kasvokuva on erittäin tuiman oloinen.

Kuuluisan filosofin sukulaisia? Itse Ludwig Wittgenstein on haudattu Cambridgeen.

Hiukan boksin ulkopuolelta: tässä postauksessa käytin ensimmäistä kertaa matemaattista kaavaa. Koitan pitää tämän tavan minimissään, sillä hyvän popularisoinnin tai tarinankerronnan olisi hyvä riittää kertomaan kuvailtavasta asiasta sellaisenaan sopivalla tarkkuudella. Saatan poiketa toisinaan tästä toimintatavasta jos matemaattinen ilmaisu on symmetrisen kaunis, yksinkertainen tai muuten vaan erittäin merkittävän oloinen.

Loppukevennyksenä nykytaiteilijan hautakivi. Ei taitaisi onnistua Suomessa:

???