Keski-Euroopan matkan päivitykset
jatkuvat syksyisestä Helsingistä käsin.
Wienin turistinähtävyyksien jälkeen
alakulttuuri on paikallaan. Täten suunnistimme aikaisin aamulla
kohti kaupungin vanhaa hautausmaata (Zentralfriedhof) nähdäksemme
kuuluisuuksien viimeisiä leposijoja.
 | |||
| Matkalla vastaan tuli Hundertwasserhaus, joka oli ennen jätteenpolttolaitos. |
Hautausmaa sijaitsi noin puolen tunnin
lähijunamatkan päässä kaupungin keskustasta. Sisäänpääsyä
vaikeutti olematon opastus asemalta, minkä vuoksi pääsimme
harrastamaan 1.5 km aamuliikuntaa. Kummallisena yksityskohtana
mainittakoon, että ympäröivä kaupunki on kasvanut vanhan
hautausmaan rajojen sisälle. Tämän vuoksi esimerkiksi paikallisten
ravintoloiden pihasta voi löytää hautamuistomerkkejä tai valtavia
uskonnollisia patsaita.
 |
| Tämä patsas oli siis erään ravintolan pihalla. Suomessa paikkana olisi Tuomiokirkon katto. |
Itse hautausmaa on kooltaan valtavan
suunnikkaan muotoinen, koko alueen pinta-ala on yli neliökilometrin.
Osa haudoista on satoja vuosia vanhoja, mutta myös varattuja tyhjiä
sukuhautapaikkoja löytyy. Paikallinen Hietaniemen hautausmaa siis.
Alue on jaettu neliöihin vainajien uskontokunnan mukaan. Kymmenien
kristinuskon suuntausten lisäksi paikalta löytyy paikka
muslimeille, hinduille, buddhalaisille, juutalaisille, mormoneille
sekä tunnustuksettomille henkilöille. Alueiden välillä ei ole
ollenkaan aitoja (toisin kuin Suomen Hietaniemessä), yhtälaillahan
ihmisiä kaikki ovat olleet. Vanhat hautamonomentit herättivät
kunnioitusta, ihailua ja muutamassa tapauksessa jopa kauhunväreitä,
sen verran kuumottavia olivat.
 |
| Katuva munkki, vai Lord of the Ringsin Sormusaave? |
Hautausmaan suosituin vierailukohde on
varmasti muusikoiden hautapaikka. Muutaman kymmenen metrin kokoiselle
alueelle on haudattu noin kymmenen klassisen musiikin mestaria.
Tunnetuimmat heistä ovat Beethoven, Brahms, Salieri, Strauss sekä
Schubert. Myös Mozart on haudattu aivan lähistölle, mutta
Zentralfriedhofilla on hänelle omistettu pieni muistomerkki.
Musiikin ystävät tuovat yhä edelleen kukkia mestarien haudoille.
 |
| Beethoven ja muistokukkia. |
 |
| Brahms näytti keskittyneeltä - säveltäjä työssään? |
Muusikoiden lisäksi vanhalta
hautausmaalta löytyy ainakin yksi fyysikko. Ludwig Boltzmann oli
1800-luvun kuuluisimpia tutkijoita, ja varmasti maailman kaikkien
aikojen 10 merkittävimmän fyysikon joukossa. Boltzmann kehitti
voimakkaasti termodynamiikkaa ja tilastollista fysiikkaa, ja häntä
pidetään entropia-käsitteen luojana. Entropiaa voi
ajatella ikään kuin systeemin epäjärjestyksen mittana:
järjestyksessä pinossa olevalla korttipakalla on vähemmän
epäjärjestystä (entropiaa) kuin metsään satunnaisesti
heitellyllä puoliksi maatuneella pakalla.
1800-luvun luonnontieteen suurimpia
havaintoja oli, että ulkopuolelta suljetun systeemin entropia voi
vain kasvaa. Tämä tarkoittaa, että ajan myötä kaikenlaisella
epäjärjestyksellä on tapana yleistyä. Esimerkiksi kahvi jäähtyy
kupissa, hajonnut kahvikuppi ei palaa itsestään ehjäksi ja ulos
sateeseen jäänyt metalliesine ruostuu. Elävien olentojen kannalta
tämä ”termodynamiikan toinen pääsääntö” erittäin vapaasti
tulkittuna tarkoittaa, että nuorenkin on pakko vääjäämättä
vanhentua.
Ludwig Boltzmannin hautakiveen onkin
kaiverrettu entropian määritelmä:
S = k ln W.
Määritelmä kuvaa entropian
(merkitään S) suuruutta. W on tarkasteltavan systeemin mahdollisten
olotilojen määrä, ln on lukiosta tuttu logaritmi (matemaattinen
funktio) ja k eräs vakiokerroin (Boltzmannin vakio).
Minusta entropian valinta muistokirjoitukseksi on jollain tapaa sekä
pysäyttävä ja kaikessa kolkkoudessaan kaunis ajatus: jokaisen
ihmisen kohtalo on vääjäämättä ikääntyä, eikä kukaan meistä
voi paeta lopullista maallista kohtaloaan ikuisesti.
Boltzmann ei itse menehtynyt
vanhuuteen. Täytettyään 60 vuotta hän kärsi vakavasta
masennuksesta ja kroonisesta hermo- ja aivosairaudesta, ja hänet
löydettiinkin eräänä päivänä huoneestaan hirttäytyneenä.
Ehkä juuri siksi Boltzmannien sukuhaudan kasvokuva on erittäin
tuiman oloinen.
 |
| Kuuluisan filosofin sukulaisia? Itse Ludwig Wittgenstein on haudattu Cambridgeen. |
Hiukan boksin ulkopuolelta: tässä
postauksessa käytin ensimmäistä kertaa matemaattista kaavaa.
Koitan pitää tämän tavan minimissään, sillä hyvän
popularisoinnin tai tarinankerronnan olisi hyvä riittää kertomaan
kuvailtavasta asiasta sellaisenaan sopivalla tarkkuudella. Saatan
poiketa toisinaan tästä toimintatavasta jos matemaattinen ilmaisu
on symmetrisen kaunis, yksinkertainen tai muuten vaan erittäin
merkittävän oloinen.
Loppukevennyksenä nykytaiteilijan hautakivi. Ei taitaisi onnistua Suomessa:
 |
| ??? |
