tiistai 5. elokuuta 2014

Korkeanpaikankammoa Petrínske-mäellä sekä pala pakollista kommunismia

Viimeinen päivä Prahassa jatkuu. Tähtitieteellisen henkilöhistoria-aamun jälkeen lähdimme kohti Petrínské-mäkeä turisteja ja rihkamakauppiaita pursunneen Kaarlen sillan ylitse. Lounastimme nopeasti Saint Nicholauksen ravintolassa (se alkuperäinen, ei Coca Cola -joulupukki).

Kuuma soppa lämmittää hellesäällä. Joulupukkia ei näkynyt.

Tomaattipitoisen ruoan jälkeen aloitimme kuntoilun kohti mäen huippua. Mielestämme asfaltoitujen tai hyväkuntoisten teiden käyttö on heikoille. Kiipeämistä ei auttanut reilusti hellelukemissa ollut lämpötila. Mäen päälle pääsimme varttitunnin päästä hiestä märkinä.

Maisemaa Vltava-joelle päin. Historiallinen keskusta näkyy aivan oikeassa laidassa.


Huipulla sijaitsi Prahan Eiffel-torniksi kutsuttu Petřín-näkötorni. Teräksinen torni pystytettiin vuonna 1891 vain neljässä kuukaudessa paikallisen Turistikerhon käytyä vierailemassa Pariisissa. Petřín on ranskalaista vastinettaan matalampi (63,5 m), mutta sen korkeus mitattuna kaupungin katutasosta on sijainnin vuoksi suurempi (Eiffel 324 m, Petřín + mäki 381,5 m).

Petřín-näkötorni. Avoportaat näkyvät ristikkojen läpi tornin keskiosassa.
 
Tornien yhdennäköisyyttä vähentää myös pohjaratkaisu: Eiffel-torni on neliskanttinen, kun taas Prahan torni on muodostaan kahdeksankulmio. Maksoimme muutaman euron 300 portaan kiipeämisestä ja korkeanpaikankammosta. Turistimäärästä huolimatta maisemat olivat hulppeat.


Näkymiä tornin huipulta. Observatorio pilkistää puiden latvojen seasta.

Näkötornin lähistöllä sijaitsi päivän kohokohtamme, Stefanikin obsevatorio. Melko lyhyeksi jääneen elämänsä aikana Stefanik ehti toimia luonnontieteilijänä (väitöskirja tähtitieteestä), tutkimusmatkailijana, diplomaattina, lentäjänä, sotilaana 1. maailmansodassa kenraaliksi asti ja olla mukana perustamassa Tsekkoslovakian valtiota. Hän kuoli 39-vuotiaana kolmannessa lento-onnettomuudessaan vuonna 1919. Melkoisen toiminnantäyteinen elämä siis.

Stefanik poseeraa analemman ja aurinkokellon edessä.

Itse observatoriorakennus on peräisin vuodelta 1932 ja on Tsekin ensimmäinen lajiaan. Nykyisin observatoriolla ei voi tehdä ammattitähtitiedettä kaupungin valosaasteen takia, mutta paikallinen Ursa järjestää siellä aurinko- ja tähtinäytöksiä.

Observatorio oli hyvin säilynyt ja henkilökunta ystävällistä. Ainoa miinus horoskooppien esittämisestä oikean tähtitieteen rinnalla.

Olimme paikalla oikeaan aikaan, ja pääsimme mukaan aurinkonäytökseen. Tarkkailimme arviolta 30-senttisellä linssiputkella suotimen läpi auringonpilkkuja. Suraavaksi havaitsimme vety-alfa -suotimella protuberanssipurkauksia, jotka ovat Auringon pinnalta magneettikentän vaikutuksesta poistuvia usean Maapallon kokoisia plasmapilviä.

Aurinkohavaintoja kahdella rinnakkaisella linssikaukoputkella.

Bonuksena tarkkailimme Venus-planeettaa, joka on tosiaan Auringon ja Kuun lisäksi ainoa tähtitieteellinen kohde jonka voi nähdä keskellä kirkasta päivää, kunhan vain tietää mihin katsoo. Kaukoputkien lisäksi observatioriomuseo sisältää melko perinteisen infopläjäyksen itse kosketeltavista meteoriiteista kosmologiaan ja galaksisimulaatioihin asti. Lisäksi näyttely esittelee lyhyesti ihmiskunnan tietämyksen neljästä perusvuorovaikutuksesta: gravitaatiosta, sähkömagnetismista ja kahdesta ydinvoimasta. Alas obsismäeltä pääsimme funikulaarilla, joka on noin kaapeleiden varassa mäessä kulkeva maisemaratikka.

Most legií-sillan saarella oli käynnissä kaupunkifestarit. Seems legit.


Viimeisen Praha-iltamme vietimme vierailemalla Kommunismimuseossa, joka herätti mielenkiintomme jo edellispäivänä varsin veikeällä mainosjulisteellaan.

Misha teki debyyttinsä Moskovan kesäolypialaisten (1980) maskottina.

Saimme vaikutelman, että paikalliset eivät muistele kommunismin aikaa hyvällä,

Pääsylippujen hinnat museoon olivat ironisen riistokapitalistiset. Itse näyttely kertoi lyhyesti kommunismin historiasta Lenin- ja Marx-patsaineen ja Tsekin kommunismin ajasta ja sen kurjuuksista. Vuoden 1968 kansannousu Prahan kevät ja sitä seurannut pitkä miehitys sekä 1989 kommunismin päättänyt samettivallankumous esitettiin yksityiskohtaisesti. Tässäkään Euroopan maassa ei voi välttyä sosialismilta, kansallissolialismilta tai toiselta maailmansodalta.

Matkamme jatkuu seuraavaksi kohti Itävallan pääkaupunkia, Wieniä. Luvassa turisteilua lisää sekä muinaisia fyysikoita.


Pois Prahasta Vltavskan aseman kautta. Huomaa aikainen aamuherätys.